Tampereen Vihuri järjesti joulukuussa 2022 kolmena perättäisenä sunnuntaina KiVA- eli kajakilla veden alla -koulutusta Tampereen uintikeskuksessa. Bongasin kyseisen kurssin Vihurin lähettämästä sähköpostista syksyllä ja mielenkiintoni heräsi heti. Kurssin kuvauksessa nimittäin kerrottiin, että se sopii kaikille, joille kajakin kaatuminen / kaataminen tuntuu pelottavalta tai epämiellyttävältä.
Olin itse suorittanut kesällä 2022 Vihurin järjestämän Meloja 1 -kurssin ja tuolta kurssilta oli jäänyt mieleeni kajakin kaataminen veteen, joka oli kylmää eikä vedessä nähnyt juuri mitään. Tuosta kaatamisesta jäänyt muisto ei ollut kovin miellyttävä, joten päätin ilmoittautua KiVA -kurssille heti saman tien!
Kurssia edeltävänä yönä nukuin vähän heikosti, kun jännitti jonkun verran, mutta aamulla lähdin halliin kuitenkin uteliain ja inokkain mielin. Kurssille osallistui kuusi henkilöä ja ohjaajina toimivat Sari Kiuru, Ea Alatalo ja Annamari Hannula. Meitä kurssille osallistuvia oli kaiken ikäisiä ja kaikenlaisella melojakokemuksella, mutta kaikkia meitä yhdisti sama asia: kajakin kaataminen tuntui epämiellyttävältä, pelottavalta tai muuten epävarmalta.
Jo heti alkuun tuntui, että olin tullut oikeaan paikkaan. Ohjaajat loivat hyvin rauhallisen ja kannustavan ilmapiirin ja jännitys alkoi vähentyä pikkuhiljaa. Ihan ensimmäisenä aloitettiin keskustelemalla, millä mielellä kukin lähtee harjoittelemaan: tunteeko pelkoa, väsymystä, innostusta tai muuta. Kun kajakit ja melat oli saatu haettua ja liivit yms asianmukaisesti puettua, pääsimme altaaseen tositoimiin. Harjoittelimme pääsääntöisesti pareittain, aloittaen ihan vaan alkuun pyörähdyksistä veden alla ilman kajakkia.
Siitä sitten pikkuhiljaa siirryttiin varsinaiseen kajakin kaatamiseen, niin että itse piti tulla kajakista omin avuin pois. Se tuntuikin heti paljon miellyttävämmältä kuin kesällä, koska vesi on hallissa lämmintä ja vedessä näkee hyvin. Siinä harjoitellessa aika kului todella nopeasti. Loppuun oli varattu vielä aikaa yhteenvetoon, jolloin jokainen sai kertoa omista tuntemuksistaan: Oliko jännitys helpottanut yhtään, tuntuiko varmemmalta tai oliko vaikka oppinut jotain uutta.
Seuraavina sunnuntaiaamuina harjoittelimme lisää, mm toisen henkilön auttamista kaatumistilanteessa kääntämällä kajakki melojan kera oikein päin, keulaeskimoa ja alatuentaa. Ja joka kerta aloitettiin aina ensin keskustelemalla sen aamun fiiliksestä, millä mielellä lähtee harjoittelemaan juuri sinä aamuna.
Sen mukaan sitten kukin harjoitteli, eli kukaan ei pakottanut mihinkään vaan aina sai harjoitella omalla tasollaan ja sen hetken tuntemuksilla. Sai harjoitella vaikka edelliskerran juttuja, jos siltä tuntui tai ei halunnut / uskaltanut kokeilla uusia juttuja. Toisaalta sai myös haastavampia tehtäviä, jos edelliset harjoitteet olivat jo hallussa. Ja aina harjoituskerran loppuun kokoonnuttiin hetkeksi vaihtamaan ajatuksia siitä, miten harjoitus oli omasta mielestä sujunut sillä kertaa, oliko pelottanut, oliko helpompaa kuin viimeksi…
Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin antoisa. Meillä oli mukava porukka ja ohjaajat aivan loistavia!
Kurssilta jäi innostus kytemään, joten tulevina sunnuntaiaamuina meikäläinen suunnistaa Vihurin vuorolle klo 8.00–10.00 Tampereen uintikeskukseen harjoittelemaan lisää kajakin kaatamista! 🙂
Teksti: Pirjo Pöntinen