Artikkeli julkaistu alun perin Koiramme -lehdessä nro 7/2026. Kirjoittajana Vihurin meloja Kristian Tuomainen.
Viitisen vuotta sitten alaskanmalamuuttini Malla tassutteli laiturilla pelastusliivit päällään ja nuuski kahden hengen kajakkia eli kaksikkoa kiinnostuneena. Malla tulisi istumaan kajakin etuaukkoon, ja minä meloisin meitä taka-aukossa istuen. Olin ensimmäistä kertaa ottamassa Mallaa mukaan kajakkimelonnalle, ja muistan jännittäneeni, miten tässä
kokeilussa kävisi. Kävi paremmin kuin hyvin, sillä Malla oli muutaman minuutin jälkeen kajakissa kuin kotonaan. Tuon jälkeen olemme meloneet nyt kymmenvuotiaan Mallan kanssa kohti auringonlaskuja, viettäneet telttaöitä Näsijärven saarissa ja nauttineet leppeistä kesäpäivistä vesillä.
Koira kajakissa ei ole kaikkein tavallisin näky, mutta emme sentään ole Mallan kanssa ainoa melova koirakko Tampereella. Melontaseura Tampereen Vihurin jäsenistöstä koiran kanssa melovia löytyy kourallinen. Yksi heistä on Vihurin hallituksen jäsen ja seuran koulutusvastaava Ville Mantere, jonka kultaisetnoutajat Tarmo, 11, ja Kamu, 5, ovat tuttu näky niin Vihurin kajakkivajalla Näsijärven rannassa kuin omistajansa kanssa vesilläkin. Mantere ottaa usein alleen kolmen hengen kajakin, jolloin molemmat koirat pääsevät vesille yhtä aikaa.
Mantere on ollut aktiivimeloja 1980-luvun lopulta lähtien. Lähes saman ajan hänellä on ollut koiria. Mistä ajatus koirien kanssa melomisesta sai alkunsa? ”Kun perheeseemme aikoinaan tuli lapsi, halusin jatkaa melomista aktiivisesti, joten hankin meille kaksikon. Lapsi matkusti sujuvasti kaksikon etuaukossa, ja kun perheeseen tuli taas koira, oivalsin, että miksei sama onnistuisi koirankin kanssa.” Mantere on totuttanut koiransa kajakkiin vähitellen: ”Kajakki pötkötti pihallamme koirien nuuskittavana, ja laitoin sinne nameja, jotta koirat menisivät kajakkiin mielellään. Sitten siirsin kajakin rannalle, ja teimme samaa siellä. Lopulta siirryimme vesille ja melomaan.”

Turvallisesti vesillä
Koiran kanssa voi meloa turvallisesti, kun osaa ennakoida tiettyjä asioita. ”Ensimmäiseksi tulee tuntea oma melontataitonsa ja tietää, millaisiin olosuhteisiin oma osaaminen riittää. Sen jälkeen tulee tuntea oma koiransa ja sen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa”, Mantere toteaa. Suurikokoinen koira voi pahimmassa tapauksessa kaataa kajakin vesillä. Mantereen mukaan tärkeä turvallisuusohje onkin meloa niin lähellä rantaa, että koira
jaksaa tarvittaessa uida maihin: ison koiran nostaminen vedestä takaisin kajakkiin voi olla vaikeaa.
Sääolojen ennakointi on meloessa aina tärkeää, mutta koiran kanssa tämä korostuu. ”Kajakin etuaukossa ei voi käyttää aukkopeitettä koiran matkatessa siinä, jolloin kajakkiin pääsee helpommin vettä. Kovalla tuulella ja aallokolla ei koiran kanssa kannata melomaan lähteä”, Mantere muistuttaa. ”Myös ilman ja veden lämpötilalla on merkitystä. Melova ihminen on koko ajan liikkeessä, mutta koira ei kajakissa liiku, ja sille voi tulla kylmä. Vastaavasti lämmin sää ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko voivat tehdä koiran olon tukalaksi, koska vesillä ei ole varjoa.”
Kovin kiperiin tilanteisiin Mantere ei koiriensa kanssa ole vesillä joutunut. ”Kamu hyppäsi kerran kajakista veteen lähelle laskeutuneen vesilinnun perään. Olimme kuitenkin lähellä rantaa, joten rantauduin ja odotin, että Kamu ui takaisin luokseni.” Pienen koiran kanssa vaatimukset melontakalustolle ovat vähäisemmät, sillä pieni koira mahtuu yleensä yhden hengen kajakin kyytiin.
Ea Alatalo, Vihurin jäsen hänkin, on melonut pian kuusivuotiaan biewerterrierinsä Picon kanssa Picon pentuajoista lähtien. ”Pico matkustaa huonommalla säällä kuivapussissa sylissäni aukkopeiton päällä, ja hyvällä ilmalla se tassuttelee vapaana kajakin kannella”, Alatalo kertoo. Pienen koiran kanssa myös putoamistilanteet ovat helpommin ratkaistavissa: ”Pico on pudonnut kajakista veteen pari kertaa, mutta olen nostanut sen pelastusliivin selkäkahvasta takaisin, ja se on ravistellut itsensä kuivaksi.”
Yhteisiä elämyksiä
Melontaa voi harrastaa monenlaisten koirien kanssa, mutta aivan kaikille karvakavereille se ei sovi. Mantereen mukaan kannattaa tarkkailla, näyttääkö koira viihtyvän kajakissa vai onko se levoton. ”Jos koira varovaisesta kajakkiin totuttamisesta huolimatta tuntuu pelkäävän, ei sitä kannata viedä vesille väkisin. Hermostuneen koiran kanssa melomisesta ei nauti myöskään ihminen itse.” Myös koiran koko voi asettaa rajoitteita melontaharrastukselle. Jättikokoinen koira ei välttämättä mahdu olemaan kajakissa mukavasti. Kovin uinti-innokkaiden koirien kanssa melomisen Mantere näkee lähinnä koulutuskysymyksenä. ”Tarmo ja Kamu ovat kovia uimaan, mutta ovat oppineet pysymään kajakissa, kunnes saavat luvan mennä veteen.”
Mikä koiran kanssa melomisessa on hienointa? Mantereen ja Alatalon vastaukset ovat yhteneväiset. Kun koiran ottaa mukaan melomaan, saa viettää kivaa aikaa yhdessä koiransa kanssa mieluisan harrastuksen parissa sen sijaan, että koira jäisi yksin kotiin tai että sitä tarvitsisi viedä yön yli kestävän melontaretken ajaksi hoitoon. Vesillä koetuista
elämyksistä tulee yhteisiä.